Yli seitsemään miljoonaan vuosittaiseen matkaan on mahtunut monenlaisia tarinoita.
Keräsimme Lahden seudun liikenteen kymmenennen juhlavuoden kunniaksi matkustajien muistoja Facebook-kilpailun kautta helmikuussa 2024.
Saimme huikeat 130 tarinaa. Niistä osa on koottu alle aihealueittain teidän iloksi.
Mukavia lukuhetkiä!
”Bussikuskit jäävät mieleen hyvin kasvoistaan. Lippulaitteen / lippupaneelin käyttö ensimmäistä kertaa jäänyt myös mieleen.”
Kerran illalla olimme lähdössä kavereideni kanssa keskustaan ja menossa pysäkille. Huomasimme, että meillä alkoi olemaan kiire ja lähdimme juoksemaan. Bussi kerkesi juuri lähteä pysäkiltä, mutta kuljettaja pysähtyi ja otti meidät vielä kyytiin. Tämä oli kyllä aivan mahtava ele!”
”Muistan edelleen, kun tulin ensimmäistä kertaa Suomeen 5 vuotta sitten. En ymmärtänyt suomea tuolloin, joten kommunikoin kuljettajien kanssa englanniksi. Suurin osa kuljettajista, vaikka he eivät olleet taitavia englannissa, auttoivat minua vastaamaan kysymyksiini yksityiskohtaisesti.”
”Kohteliaat kuskit on minulle tärkeää ja onneksi niitä on. Vaikka ei niin kieltäkään osaisi niin hymyn voi suoda.”
”Bussikuskit ovat taitavia (ei roisku kuravedet päälle pysäkillä!), asiallisia ja rauhallisia kaikessa aikataulukiireessä liikenteen keskellä. Kiitos heille <3”
”Jokunen vuosi takaperin unohdin kalliit kuulokkeet bussiin. Soitin niin selvisi, että ne oli löytynyt bussista ja viety talteen Metsä-Pietilän talleille. Huokaisin helpotuksesta ja sanoin, että tulen noutamaan. Paikalle päästyäni sain vielä erityisen hyvää asiakaspalvelua.”
”Tein kesäreissun Orimattilasta Heinolaan, kun bussilla pääsi kätevästi ilman vaihtoa. Heinola on vieraampi paikka, joten mietin, missä kannattaa jäädä bussista.
Bussi meni jo ohi keskustan, joten menin kysymään, että mistä joudun nyt takaisin kävelemään. Kuski rauhoitteli, ettei ole mitään ongelmaa, bussin reitti menee Heinolan kirkon ohi käy jossain sen jälkeen kääntymässä ja tulee takaisin, ja hän kyllä paluumatkalla jättää pois oikealla pysäkillä.
Jäin istumaan etupenkkiin ja sain kuljettajalta oikean turistiopastuksen matkan varren nähtävyyksistä, mikä oli mukava ja mieleen jäänyt kokemus. Ja paluumatkalla jätti oikealle pysäkille Heinolan keskustassa.”
”Ystävällinen naiskuljettaja, joka tervehti iloisesti bussiin tullessa, ja oli muutenkin tavallista kohteliaampi. En muista linjan numeroa, mutta matkalla keskustasta Launeelle päin.”
”Mieleeni on jäänyt aivan uskomattoman hyväkäytöksinen ja ystävällinen bussikuski joitakin vuosia sitten. Työskentelen Jalmarissa ja eräänä aamuna työmatkan piristys oli tämä kuljettajamme, joka tervehti kaikkia kyytiin nousevia asiakkaita iloisesti. Sitten, kun työpaikan kohdalla parikymmentä sairaanhoitajaa nousi autosta, niin herra toivotti iloisesti kaikille mukavaa työpäivää / työn iloa.
Oletan, että kyseinen kuski on jo siirtynyt eläkepäiville, mutta olihan todella hienoa, että tämmöinenkin upean pelisilmän omaava henkilö on ollut kuskina. Oli semmoinen vanhan ajan herrasmies. Kiitos hänelle!”
”Kun en ollut vielä kovin kokenut bussimatkustaja, hyppäsin oikeaan numeroon, mutta väärältä pysäkiltä. Päädyin Liipolan sijasta Riihelään. Onneksi kuski sitten päättärillä sanoi, että istut uuden kierroksen kyydissä niin pääset perille.”
”Muistan jo lapsuudestani bussimatkojen merkityksen ja kuinka se oli jännittävää. Isäni on ajanut linja-autoja Koiviston Autolla varhaisesta lapsuudestani asti. Pienenä äitini heitti minut usein Saksalan päätepysäkille, josta hyppäsin isäni kyytiin ”busseilemaan” ja voi kuinka se oli minulle iso juttu! Siinä vierähti useita tunteja ja reitti sekä maisemat kävivät tutuksi, mutta kyllästymään sitä ei päässyt.
Nyt näin lähemmäs 20 vuotta myöhemmin, saatan edelleenkin hypätä yllättämään isäni hyppäämällä hänen kyytiinsä, minne lie bussi sillä kertaa matkaakaan. Seurattuani lapsuudesta asti isäni ammattia, on minulla suuri arvostus linja-autonkuljettajia kohtaan. He tekevät äärettömän vastuullista ja tärkeää työtä, ja sitä meidän matkustajien tulisi enemmän arvostaa ja kiittää.”
”Muistan kun unohdin bussikorttini kotiin. Kuljettaja tunnisti minut, kun menin samalla bussilla joka päivä kouluun. Hymyili minulle ja pääsin bussilla siis kouluun eikä tarvinnut kävellä.”
”Minulle jäi ensimmäisen kerran mieleen kuljettajat, jotka moikkaavat ja ovat ystävällisiä. Muutin Lahteen 2.1.2020. Ensin jännitin paljon, osaankohan mie kulkea, no 1-2 kk jälkeen osaan jokaisen bussireitin ulkoa.”
”Jo astuessamme bussiin, kuljettaja hymyillen toivotti meidät tervetulleiksi. Odotti myös, että pieni ihminen pääsi turvallisesti istumaan ennen lähtöä. Meidän piti 3-vuotiaan kanssa mennä bussilla keskustaan, mutta matka oli reissumimmin mielestä liian lyhyt. Extempore jatkettiin päätepysäkille asti maisemia ihaillen.
Kuljettaja oli kuullut höpöttelymme ja päättärillä oli hetki aikaa ennen matkan jatkumista, jolloin hän tuli jututtamaan lasta, kertomaan linja-autoista ja tarjosi tutustumista kuljettajan paikalle. Hän antoi myös luvan käydä ulkona ihastelemassa ja jaloittelemassa sekä lupasi ilmoittaa ennenkuin lähtee, ettemme vahingossa jää kyydistä.
Kuljettajan upea toiminta ja tilannetaju kruunasivat lapsen (ja äidin) päivän. Kiitos!”
”Pieni lapsi tuli mummonsa kanssa torilta kyytiin . Oli pääsiäisen aika ja lapsi saanut ensimmäisen pääsiäismunan. Nyt hän istui rattaissa ja tiesi, että rattaiden alaosassa mummon kauppakassissa olisi lisää tuota herkkua.
Lapsi kiljui torilta Metsäkankaalle asti ” MÄ HALUAN MUNAA!!!”. Bussissa olleet koulupojat nauroivat salaa ja kohta useampi aikuinenkin pyrskähteli nauruun.
Mummon pokka piti. Hän selitti kymmeniä kertoja, että tyttö saa munan kunhan on päästy kotiin ja syöty ensin.”
”Mielenpainuvin matka on ollut, kun lapset olivat vielä päiväkoti-ikäisiä. Kuljettaja yllättäen torilla sanoi, haluaako lapset tulla katsomaan ohjaamoa. Hienoa pelisilmää ja kuten kuskikin sanoi, että siinä ne tulevaisuuden matkaajat.
Niinpä. Neiti (nyt 10-v.) haluaa ja kulkeekin mielellään bussilla, yksinkin, napannut eri reitit haltuun helposti. Myös veli kulkee bussilla mieluusti, mutta oli silloin pienempi, joten ei kokemuksesta ole muistikuvia juurikaan. Tästä reissusta tuli hyvä mieli ja pitkäikäinen muisto, niin äidille kuin lapsille. Kiitos.”
”Ensimmäinen matka poikani kanssa keskussairaalaan on jäänyt mieleeni. Poikani oli niin onnellinen, kun pääsi etupenkille istumaan ja sai ensimmäistä kertaa painaa Stop-nappulaa.”
”Minulla on monia hyviä muistoja linja-automatkoista, joita poikani kanssa teimme päivittäin, kun eskariin vuoden ajan kuljimme. Tuon 15 min matkan ajan ehdimme aamuin ja illoin kerrata päivän tapahtumia ja muutoinkin puhella kahdestaan ilman muun perheen hälyä ympärillä. Reittiopas ja linja-autojen näkyminen kartalla tulivat todella tarpeeseen ja säästivät monelta pähkäilyltä esim. onko bussi jo mennyt.
”Iäkäs rouva kävi jutustelemaan, ja kertoi, että oli juuri saanut syöpädiagnoosin. Siinä ennen oman bussin tuloa ehdittiin käydä läpi lähes koko hänen historiansa. Valoisalla mielellä rouva kuitenkin oli ja iloiset heipat ja halit ehdittiin ennen kuin itse hyppäsin omaan kyytiini.”
”Kohtasin nykyisen mieheni bussimatkalla noin 13 vuotta sitten. Bussi oli suht täynnä ja menin istumaan melkeinpä ainoalle vapaalle paikalle. Siinä sitten alettiin juttelemaan ja ennen bussimatkan päättymistä kerettiin vaihtamaan jo puhelinnumerotkin. Siitä se sitten lähti, edelleen ollaan onnellisesti yhdessä ja muistan sen bussimatkan ikuisesti.”
”Kärsin aiemmin keskivaikeasta masennuksesta ja harvat asiat koskettivat minua. Eräällä bussimatkalla viereeni istui vanhahko rouva, joka aloitti keskustelemaan kanssani. Harmaan mielen keskellä tuo rouva nosti hetkellisesti mielialaani. Tuli tunne, että minut kohdattiin, olin tarpeeksi merkityksellinen että minulle puhuttiin.”
”Tarkkaa päivämäärää en muista. Vuonna 2023 ehkä joulukuussa, kun nousin bussiin ja ihmettelin, kun bussin takana on iso porukka. Yhtäkkiä he rupesivat soittamaan instrumenteilla musiikkia ja laulamaan joululauluja. Oli hauska yllätys.”
”Kun aina ajelee samalla bussilla niin tulee ihmiset tutuiksi.”
”Olin juuri muuttanut Lahteen ja aloittanut työmatkailun LSL:n kyydissä matkakeskukselle ja VR:n välineillä siitä eteenpäin. Eräänä aamuna ymmärsin, että Lahdessa ”Sokka irti” ei ole vain asenne, vaan konkreettinen asia.
Nimittäin, kun bussin jauhesammuttimesta joku on näprännyt tuon pienen, mutta sangen tärkeän osan irti. Siihen kohdalle, kun istuu ihminen ja laskee laukkunsa lattialle ja laukku painaa sammuttimen kahvaa, niin on muuten showmeininki koko bussin takaosassa välittömästi!
Hetken odotin, että alkaako discovalot vilkkua ja ilmestyykö itse Cheek jostain, mutta ei sentään. Harmi, puitteet olisi olleet ainutlaatuiset. Ei väsyttänyt aikainen aamu sen jälkeen enää.”
”8 vuotta sitten pysäkillä nainen tuli kysymään, minne sul on matkan määränpää. Kerrottuani sen, jatkoimme yhdessä matkaa ja se ”matka” jatkuu edelleen yhdessä YSTÄVINÄ. Jotta kyllä se vanhanakin ystävyys kantaa.”
”Bussi no 1: Tulin ystävän kanssa kaupungista kotiinpäin ja bussi täynnä. Kaikki oli suurinpiirtein kuin myrkyn nielleitä. Kaverini sanoi yllättäen, kovaan ääneen, eiköhän lauleta virrestä 100??? Olisin halunnut vaipua maan alle, mutta yhtäkkiä ihmiset bussissa heräsivät eloon. Naurua, juttelua ja kaikilla oli kivaa.”
”Kuljen linja autolla työmatkat ja aika ajoin eräs nainen kulki samalta kotipysäkiltä myös. Meni useampi kuukausi ja kerran hän istui viereeni, kun linkku oli aivan täynnä ja meillä alkoi heti juttu luistamaan.
Siitä lähtien aina, kun olemme samassa bussissa, istumme vierekkäin ja höpötellään maan ja taivaan väliltä asioita. Olimme jonkin tovin jo höpötelleet ennenkuin ihan virallisesti esittelimme itsemme toisillemme, kun emme tienneet toistemme nimiä edes. Olemme linkkukavereita.”
”Muutin Lahteen vuonna 2014 (19-vuotiaana), joten LSL on kuljettanut minua ensimmäisestä omasta kodista aikuisuuteen saakka, matka on siis kuljettu yhdessä. Muistan n. 10 vuotta sitten seisoneeni bussipysäkillä Tonttilassa kun näin meteoriitin putoavan taivaalta. Vieläkin muisto tuntuu unelta.”
”Muistan , kun matkustin Orimattilaan Salpauksen toimipisteeseen kouluun pari vuotta. Reitti tuli tutuksi :)”
”Olen jokapäiväinen bussilla kulkija. En omista korttia enkä autoa. Olen koko työurani eli kohta 15 vuotta kulkenut ja käyttänyt bussia Lahdessa työmatkoihin. Olen niistä nauttinut eikä juurikaan huonoja kokemuksia ole. Siinä saa aamulla ennen töihin menoa koota ajatuksia tulevaa työpäivää varten. Iltapäivällä, kun bussiin taas hyppää, voi nauttia, että pääsee turvallisesti perille kotiin.”
”Elämää suurempi elämys oli nähdä muutama vuosi sitten vähän ennen Vierumäkeä elämäni ensimmäinen ja tähän asti viimeinen ilves illan hämyssä. Olin tulossa Lahdesta töistä mökille Heinolaan, kun tämä uskomaton luontokohtaaminen tapahtui.
Hetki oli satumainen, koskaan en ajatellut tuollaisen luontokohtaamisen olevan edes mahdollinen. En tiedä näkikö ilvestä kukaan muu bussin matkustaja, niin moni vain tuijotti kännykkään. Mun ikioma tarunhohtoinen ja maaginen tupsukorva, onnen isokissa!
”Kun muutin Ilveskadulle vuonna 2022, en muistanut, missä pysäkil pitäis piipata. Muutaman kerran matkustin ohi. Vielkin naurattaa!”
”Tutustuin Lahteen kaupunkina, kun tulin vapaaehtoistöihin Hiihdon MM-kisoihin keväällä 2017. Vapaaehtoisten ilmaiset bussikyydit kisojen ajan sai minut tykästymään Lahteen ja näkemään kaupungin helmiä kisapuiston ulkopuoleltakin.”
”Oli mukava, kun sai mobiililippuja ostettua itselle sekä muille. Ilahduin todella paljon. Reittiopas oli myös todella odotettu palvelu, kun saa nähdä suurimman osan busseista reaaliajassa milloin on pysäkillä.”
”Kokeiltiin Waltti-sovellusta ensi kerran tässä menneinä päivinä. Oli yllättävän helppo ja auttoi matkaamista juuri tiukan paikan tullen.”
”Muistan, kun sain ekan kerran bussikortin eikä tarvinnut enää hiluja laskeskella. Se oli niin helpottava tunne ja bussilla kulkeminen siitä lisääntyi arkipäiväiseksi. Nykyään menee parikin edestakaista matkaa päivässä. Aina on tuttu ja turvallinen matkakortti taskussa.”
”Elämäni ja arkeni helpottaja on ollut kännykkäpalvelu, josta näen, koska bussi on pysäkillä ja koska minun pitää lähteä kotoa, jotta siihen ennätän. Huippua!
Pakkasella ei tarvitse palella turhaan pysäkillä, ja koskaan ei ole epävarmuutta siitä, ehdinkö varmasti tai olenko jo myöhästynyt linjurista. Kiitos tästä.”
”En tiennyt reittioppaasta mitään ennenkuin työkaverini sanoi, että sieltä näkee missä linkit menee ja siitä päivästä asti olen käyttänyt sitä.”
”Mukavana muistona on jäänyt mieleen, kun Salppurin kisalipulla on pystynyt matkustamaan LSL:n busseissa.”